Inhimillisen vuorovaikutuksen mahdollistava vuorovaikutusosaaminen ja läsnäolo ovat merkittävimpiä työelämätaitoja myös tulevaisuudessa. Ne erottavat meidät koneista ja mahdollistavat niin yhteistyön tekemisen kuin merkityksellisten vuorovaikutussuhteiden rakentamisen. Yhteistyö rakentuu ja toteutuu vuorovaikutuksessa. Inhimillinen kohtaaminen ja läsnäolo ovat myös aivojemme ja hyvinvointimme kannalta keskeisiä ja niiden merkitys korostuu erityisesti johtamisessa ja tiimityössä.
Tarve vuorovaikutukseen jo aivotasolla
Meillä on perustavanlaatuisena tarpeena olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi ja kuulua yhteisöön. Aivomme reagoivat vahvasti vuorovaikutukseen toistemme kanssa, samoin kohtaamattomuuteen ja ulkopuolelle jäämiseen. Yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden kokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysisen kivun kokeminen. Tästä syystä työyhteisössä toisten huomioiminen, yhteiseen keskusteluun mukaan ottaminen ja esimerkiksi tervehtiminen ovat ratkaisevia asioita hyvinvoinnin näkökulmasta niin etänä kuin paikan päällä.
Merkitykselliset keskustelut kollegan, esihenkilön, tiimiläisten tai asiakkaan kanssa vaikuttavat myönteisesti aivoihin ja vahvistavat niin hyvinvointia, yhteenkuuluvuuden kokemusta kuin luottamusta. Ajatusten, kokemusten ja ideoiden jakaminen, tunteiden välittyminen, empatian osoittaminen ja yhteisen ymmärryksen varmistaminen parantavat myös yhteistyötä, oppimista ja työn tuloksellisuutta.
Onnistunut ja inhimillinen vuorovaikutus edellyttää läsnäoloa
Läsnäolo ja keskittyminen tarkoittavat tietoista hetkessä olemista, itsen ja toisen äärelle pysähtymistä. Voimme keskittyä kuuntelemaan niin omia ajatuksia ja kehon tuntemuksia kuin toista henkilöä ja mitä hänellä on kerrottavaa. Läsnäolo ja keskittyminen on aivojen näkökulmasta tietoista tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä halutussa asiassa. Se on valinta, joka lisää hyvinvointiamme ja rauhoittaa mieltä ja hermostoa. Yhteen asiaan kerralla keskittyminen ja uppoutuminen mahdollistaa myös flow-kokemuksen ja mielihyvähormonien erittymisen, jotka edistävät uuden oppimista ja osaamisen syventymistä, muistijäljen vahvistumista ja luovuutta.
Työhömme ja työpäiviimme tulee yhä enemmän erilaisia keskeytyksiä, ellemme kiinnitä asiaan huomiota. Muistutusten, pikaviestien ja eri teknologisten sovellusten merkkiäänet ja ilmoitukset saavat meidät helposti reagoimaan ja keskeyttämään tekemisemme. Saatamme myös itse häiritä omaa keskittymistämme vilkuilemalla kännykkää kesken keskustelun tai lukemalla päivän uutisia ja sähköposteja palaverin aikana. Rajaamalla ärsykkeiden määrää ja varaamalla keskeytyksetöntä aikaa itsenäiseen työskentelyyn ja yhteiseen tekemiseen, pystymme parantamaan keskittymiskykyämme, hyvinvointiamme ja olemaan tehokkaampia.
Arvot välittyvät vuorovaikutuksessa
Arvot kertovat meille tärkeistä asioista ja tulevat ilmi vuorovaikutuksessa. Se, mihin käytämme aikaamme ja miten kohtaamme toisiamme, kertoo aina myös meistä ja arvoistamme. Tästä syystä erityisesti johtamisessa ja esihenkilönä omalla käyttäytymisellä ja organisaation kulttuurilla on suuri merkitys. Onko meillä aikaa pysähtyä kysymään kuulumisia tai kuuntelemaan, mitä toisella on asiaa? Onko meillä aikaa olla yhteydessä ja osoittaa kiinnostusta työntekijää ja hänen tekemäänsä työtä kohtaan? Samoin myös tiimin kanssa olisi tärkeää käydä läpi yhteiset arvot ja miettiä, miten ne käytännössä tiimin toiminnassa ja työskentelyssä, ja esimerkiksi palavereissa, toteutuvat.
Läsnäolo ja yhteiseen hetkeen keskittyminen liittyy vahvasti toisten ihmisten ja yhteisen ajan kunnioittamiseen. Koettu kiire, stressi ja huolet heikentävät kykyämme olla läsnä ja asettua toisen henkilön asemaan, jolloin oma aika ja omat työt saattavat helposti tuntua yhteistä aikaa tärkeämmiltä. Yhteiseen aikaan panostaminen ja tavoitetta kohti vievä työskentely lisäävät kuitenkin merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden kokemusta, jotka vaikuttavat motivaatioon, työhyvinvointiin ja tiimiin ja työhön sitoutumiseen. Yhteinen tavoite, innostus, kannustus ja erilaisen osaamisen ja näkökulmien hyödyntäminen turvallisessa ympäristössä lisäävät luovuutta ja antavat työlle merkitystä.
Kyky kohdata ja oppia yhdessä
Inhimillinen vuorovaikutus on kykyä kohdata, kuunnella ja olla läsnä. Olemme kokonaisia ihmisiä myös työpaikalla ja etänä, niin esihenkilöinä kuin työntekijöinä. Vaikka kuinka haluaisimme, työn ulkopuoliset asiat vaikuttavat vireyteemme, jaksamiseemme ja keskittymiseemme. On vaikeampi olla läsnä, jos ajatuksissa on huoli perheenjäsenestä tai äkillisestä ikävästä tapahtumasta. Tällöin mahdollisuus tilanteen tai huolen jakamiseen itselle sopivassa määrin esihenkilön tai tiimiläisten kanssa auttaa muita ymmärtämään ja huomioimaan kokemus ja sen vaikutukset työn tekemiseen. Toisaalta työn ulkopuoliset asiat voivat antaa meille tarvittavaa perspektiiviä asioihin ja auttaa vahvistamaan inhimillistä suhtautumista niin itseen kuin toisiin. Samalla tavoin myös ilonaiheiden ja onnistumisten jakaminen ja toisten puolesta iloitseminen vahvistavat yhteisöllisyyttä ja myönteisten tunteiden välittymistä. Myönteiset tunteet, turvallinen ympäristö ja kokemus hyväksytyksi tulemisesta vahvistavat oppimista ja itseluottamusta.
Ihmisyyteen kuuluu myös, että teemme kaikki välillä inhimillisiä erehdyksiä. Saatamme kuvitella, että meidän täytyisi osata kaikki, onnistua aina ja että meillä kuuluisi olla vastaukset valmiina. Ajatukset siitä, mitä toiset ajattelevat ja miltä heidän silmissään näytän, ovat luonnollisia ja pitäneet meidät aikojen saatossa hengissä ja osana laumaa. Myös aikaisemmat kokemukset ja organisaation ja tiimin kulttuuri vaikuttavat virheisiin suhtautumiseen. Tästä syystä esihenkilön roolimalli omien inhimillisten erehdysten jakamisessa ja niistä eteenpäin kannustamisessa ovat avainasemassa avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin ja kulttuurin rakentamisessa. Erehdyksistä avoimesti kertomalla voidaan helpottaa häpeän ja syyllisyyden tunteita kollektiivisesti ja oppia paljon.
Inhimillisyys, läsnäolo ja mahdollisuus kehittää vuorovaikutusosaamista yhdessä auttavat meitä ratkaisemaan monimutkaisia haasteita ja keksimään uusia, luovia ratkaisuja myös tulevaisuudessa. Tämä on tärkeää niin kokeneempien kuin uudempien työyhteisön jäsenten näkökulmasta ja korostuu erityisesti ensimmäisiä kertoja työelämään astuvien kesätyöntekijöiden kohtaamisessa ja heille mahdollisuuksien antamisessa. Jokaisella on osaamista ja inhimillistä pääomaa yhteiseksi jaettavana.
Miten inhimillinen vuorovaikutus näkyy teidän organisaatiossa? Mitkä asiat auttavat sinua olemaan läsnä?